Näin turvaat omaisuutesi avioliitossa

Talousasiat ovat monella viimeisenä mielessä, kun sormukset sujautetaan nimettömiin, sanotaan tahdon ja sinetöidään yhteinen tulevaisuus suudelmin. Avioliitto on kuitenkin henkilökohtaisen talouden näkökulmasta suuri sitoumus, minkä vuoksi on syytä olla tietoinen omista oikeuksista ja tavoista turvata oma omaisuus. Avioliitto vaikuttaa omaisuusasioiden lisäksi mm. tiettyihin verovähennyksiin, perintöasioihin sekä etuuksiin.

Avioehto on tulevaisuuden turva molempien taloudelle

Toiset mieltävät avioehdon merkkinä siitä, ettei tahdo sitoutua täysin toiseen ihmiseen. Joillekin se taas rikkoo liikaa perinteisiä mielikuvia avioliitosta, jossa kaikki on yhteistä. Todellisuudessa avioehto on tärkeä turva molempien puolisoiden taloudelle. Vaikka avioero on harvalla häitä suunnittelevilla pareilla mielessä, on fakta, että avioliitoista noin 40% päätyy eroon. Ikävässä ja mahdollisesti riitaisassa erotilanteessa avioehto tuo selkeyttä talousasioihin ja auttaa pääsemään niiden osalta nopeammin sopuun.

Avioehdossa voidaan sopia, ettei puolisoiden omaisuutta jaeta erotilanteessa puoliksi, vaan molemmat puolisot pitävät oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia vain tietyn omaisuuden, kuten suvun perintömökin, yrityksen, osakkeiden tai keräilyesineiden jäämisestä jaon ulkopuolelle. Avioehtoja on erilaisia, mutta parhaiten oman talouden voi turvata täydellisesti poissulkevalla avioehdolla. Avioehto kannattaa solmia, vaikkei puolisoilla olisi vielä merkittävää omaisuutta, sillä elämäntilanteet ja varallisuustaso muuttuvat.

Avioehdon voi tehdä milloin vain avioliiton aikana, ja se kannattaa teettää lakimiehellä, jotta se on lain silmissä pätevä. Avioehto allekirjoitetaan puolisoiden sekä kahden esteettömän todistajan toimesta. Avioehto astuu voimaan, kun se rekisteröidään maistraatissa. On huomioitava, että molempien puolisoiden tulee allekirjoittaa avioehto eli sitä ei voi laatia yksin. Tämä on yksi syy, miksi avioehto olisi hyvä tehdä heti avioliittoa solmiessa, sillä toinen puoliso voi kieltäytyä sen allekirjoittamisesta, mikä voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia erotilanteessa. Avioehdon tulee olla rekisteröitynä maistraattiin ennen avioerohakemuksen laittamista vireille.

Sovi talousasiat tasapuolisesti ja kirjaa omaisuus molempien nimiin

Suomessa on tavallista jakaa talouden kulut niin, että toinen vastaa asunto- ja autolainasta, toinen puolestaan arjen juoksevista kuluista. Mikäli puolisoilla ei ole avioehtoa, menee kaikki omaisuus avioeron osituksessa puoliksi. Tällöin ei ole väliä, kuka on maksanut mitä. Ongelmia kuitenkin ilmenee, mikäli kaikki omaisuus on vain toisen nimissä ja aviopuolisoiden välille on tehty avioehto. Tällaisessa tilanteessa ei teoriassa ole asiaa toisen kartuttamaan omaisuuteen. Tapauskohtaisesti tilannetta voidaan oikeuden päätöksellä tasata, jos pystytään osoittamaan, että toinen on mahdollistanut omalla panoksellaan puolisonsa omaisuuden karttumisen. Tämä vaatii kuitenkin tiliotteiden ja tositteiden tutkimista pitkältä ajalta, eikä ole täysin yksinkertaista.

Helpoiten talousasiat jakautuvat silloin, kun yhteisesti omistettu omaisuus on molempien nimissä. Halutessaan omistusosuudet voi merkitä kummankin puolison maksukyvyn mukaan, mikäli toisella on merkittävästi suuremmat tulot kuin toisella. Näin kumpikin saa omistukseensa osuuden, joka on suhteutettuna tuloihin.

Yhteisen talouden kulut voi puolestaan kattaa tasapuolisesti esimerkiksi niin, että molemmat maksavat omista tuloistaan saman prosenttiosuuden. Näin molemmille jää yhteisten kulujen lisäksi käyttöön myös omaa rahaa. Yhteinen elintaso on hyvä suhteuttaa niin, ettei toinen joudu jatkuvasti kiristelemään kukkaronnyörejä, jotta pysyy toisen mukana. Raha on yksi suurimmista riidan aiheista, minkä vuoksi tuloista, menoista, kulutustottumuksista ja arvoista rahan suhteen on tärkeää puhua avoimesti parisuhteen aikana.

Vastuu yhteisistä ja perheen elatukseen liittyvistä veloista

Velkojen osalta puolisot vastaavat kumpikin omistaan ennen avioliittoa, sen aikana ja avioeron jälkeen. Henkilökohtaiset velat eivät siis tule puolison maksettaviksi, ellei hän ole suostunut niihin takaajaksi. Yhdessä otetut velat ovat puolestaan yhteisvastuullisesti molempien vastuulla eli mikäli puoliso kieltäytyy avioliiton aikana tai sen jälkeen maksamasta omaa osuuttaan yhteisestä velasta, on takaisinmaksu täysin toisen puolison vastuulla. Yhteisesti otettua velkaa onkin syytä harkita aina tarkkaan.

Poikkeuksen tähän tuovat sellaiset velat, jotka toinen puoliso on ottanut henkilökohtaisesti nimenomaan perheen elatusta varten. Tällaisia velkoja voivat olla esimerkiksi ruokaan, kodinkoneisiin tai huonekaluihin liittyvät velat ja luotot.

Avioeron ositusvaiheessa velat vähennetään puolisoiden bruttovarallisuudesta. Jos velka on yhteinen, vähennetään se tasapuolisesti molemmilta. Jos se puolestaan on toisen puolison henkilökohtainen, vähennetään se kyseisen puolison varallisuudesta. Osituksessa huomioidaan vain sellaiset velat, jotka olivat olemassa avioeron tullessa vireille. Velkojen suuruus huomioidaan eron vireille tulon päivämäärän mukaan.

Avioeron ositukseen ei tarvitse odottaa lopullista erotuomiota

Avioliitto itsessään ei muuta puolisoiden omaisuuden omistussuhteita eli kumpikin puoliso pitää omistuksessaan ennen avioliittoa ja sen aikana hankkimansa omaisuuden. Omistusasiat ja omaisuudenjako tulevat kuitenkin ajankohtaisiksi avioerotilanteessa. Avioeron ositusta voi hakea heti, kun ero on tullut vireille käräjäoikeudessa. Osituksen osalta ei siis ole pakko odottaa puolen vuoden harkinta-aikaa ja lopullista avioeroon tuomitsemista.

Puolisot voivat tehdä osituksen itse kirjallisella sopimuksella tai hoitaa osituksen tuomioistuimen määräämän pesänjakajan avulla. Mikäli puolisot tekevät osituksen itse, on tästä laadittava asiakirja, jonka allekirjoittavat puolisoiden lisäksi kaksi esteetöntä todistajaa. Pesänjakajan toimittaessa osituksen, allekirjoittaa pesänjakaja asiakirjan.

Ositus tarkoittaa käytännössä sitä, että puolisoiden omaisuus kartoitetaan ja jaetaan puoliksi, ellei pari ole tehnyt avioehtoa. On syytä muistaa, että avioehtosopimuskaan ei ole täysin ehdoton, sillä siitä voidaan tapauskohtaisesti poiketa osituksen sovittelussa, mikäli sen noudattaminen aiheuttaisi kohtuuttoman lopputuloksen tai merkittävää taloudellista hyötyä toiselle puolisoista.

Osituksen sovittelussa otetaan huomioon mm. avioliiton kesto, kummankin puolison toimet yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi sekä muut asiat, jotka ovat vaikuttaneet yhteiseen talouteen avioliiton aikana. Näiden asioiden pohjalta pyritään arvioimaan reilu ja tasapuolinen ositus omaisuudelle.

Puoliso voi olla elatusvelvollinen myös avioeron jälkeen

Vaikka nykyään on yhä suositumpaa säilyttää pitkässä parisuhteessa omat rahat sekä pitää henkilökohtaiset taloudet jossain määrin tai täysin erillään, on lain silmissä puolisoilla silti elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan avioliiton aikana. Kummankin puolison tulee siis avioliittolain mukaan ottaa kykynsä mukaan osaa perheen yhteiseen talouteen. Mikäli toisella puolisolla on selkeästi alemmat tulot tai hän on esimerkiksi kotona perheen lasten kanssa, tulee toisen puolison hoitaa omalta osaltaan isompi osuus perheen elatuksesta.

Puolisoilla voi tietyissä tapauksissa olla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan myös avioeron jälkeen. Tällä ei tarkoiteta puolison elintason ylläpitämistä, vaan elatusapua voidaan harkita mm. sellaisissa tilanteissa, joissa toinen puolisoista on ollut pitkään kotona toisen tehdessä uraa. Tällöin kotona olleen puolison työllistyminen eron jälkeen voi olla vaikeaa tai vaatia uudelleenkoulutusta.

Mikäli oikeus katsoo kohtuulliseksi, voi tuomioistuin velvoittaa puolison maksamaan toiselle elatusapua eron jälkeen joko kertasuorituksena tai säännöllisesti tietyn aikavälin. Elatusavun suuruudessa ja myöntämisessä huomioidaan aina maksavan puolison taloudellinen tilanne, jotta elatus on suhteutettu tämän maksukykyyn sopivaksi. Mikäli elatusvelvollinen menee uusiin naimisiin, lakkaa elatusvelvollisuus entistä puolisoa kohtaan kokonaan.

Turvatkaa toistenne talous myös kuoleman varalta

Vaikka häähumussa puolison poismenon pohtiminen voi tuntua kamalalta, on tärkeää turvata oma talous myös puolison yllättävän kuoleman varalta. Esimerkiksi avioehto voidaan tehdä niin, että se poissulkee puolisoiden oikeuden toistensa omaisuuteen avioerossa, mutta normaali avio-oikeus säilyy kuolemantapauksessa. Mikäli sinulla tai puolisollasi on henkivakuutus tai muu taloudellisesti merkittävä turva kuoleman varalta, on tärkeää pitää huolta siitä, että edunsaajan tiedot ovat oikein ja ajan tasalla.

Perintöasioissa noudatetaan tiukasti lakia, testamenttia ja muita virallisia dokumentteja, jotka ajavat surutta esimerkiksi suullisesti tehdyn sopimuksen yli. Tämän vuoksi edunsaajien ja muiden oman perinnön kannalta olennaisten asioiden pitäminen ajan tasalla on erittäin tärkeää.

Perintöasiat kannattaa miettiä ajoissa kuntoon, jotta omaisuus jakautuu puolison poismenon jälkeen oikeudenmukaisesti, vainajan tahtomalla tavalla. Lisää perintöasioihin liittyvistä talousasioista löydät Ferratum Talouskoulun osasta: https://www.ferratumbank.fi/blog/perinnonjako

Lisälähteitä:

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenomaisuudenjako.html

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenoikeudetjavelvollisuudetavioliitossa.html