Hyvä luotonantotapa korostaa luotonantajan vastuullisuutta, myös kuluttajan luottokelpoisuutta arvioitaessa. Luotonhakijan taloudelliset olosuhteet tulisi kyetä arvioimaan parhaan saatavilla olevilla tiedon perusteella ja mitoittaa myönnettävä luotto tämän mukaan. Käytännössä vastuullisuuden toteutuminen on tässä tapauksessa kiinni usein luottamuksesta: Luottopäätös on tehtävä kuluttajan itsensä ilmoittamien tulo- ja velkatietojen pohjalta. Tämän kaltainen menettelytapa väistämättä vierittää vastuuta kuluttajalle, sillä luotonantajalla ei nykytilanteessa ole luotettavaa tapaa todentaa luoton hakijan antamia tietoja. Tämänkin vuoksi aika ajoin päätään nostaa ajatus niin kutsutusta positiivisesta luottorekisteristä. Hiljattain aiheen nostivat julkiseen keskusteluun Suomen Asiakastiedon toimitusjohtaja Jukka Ruuska ja Santander Consumer Financen toimitusjohtaja Pekka Pättiniemi Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 5.1. julkaistussa kirjoituksessaan. Kirjoittajat esittävät puheenvuorossaan omia näkökulmiaan vallitsevan tilanteen ongelmakohdista ja positiivisen luottorekisterin mahdollisuuksista velkaongelmien ehkäisyssä.
Positiivinen luottorekisteri kokoaisi reaaliaikaiset tiedot kuluttajan kokonaisvelkatilanteesta, jolloin luotonhakijan jo olemassa olevaa velkaa voitaisiin todellisuudessa verrata myönnettävään luottoon. Näin luotonannon vastuullisuus kyettäisiin takaamaan nykyistä paremmin ja täten myös kuluttajan asema velallisena kohenisi.
Maksuhäiriömerkintä kertoo liian vähän, liian myöhään
Luottoa myöntävillä yrityksillä on toki jo nyt käytössään negatiivinen luottorekisteri, josta merkinnän löytyessä kuluttajan luotonsaanti tyssää siihen paikkaan. Nykyisenkaltainen rekisteri ei kuitenkaan paljasta kuluttajan velkataakasta kuin jo ulosottoon saakka edenneen osan saatavista. Maksuhäiriömerkintä onkin usein vain jäävuoren huippu ja auttamattoman myöhäinen signaali mahdollisesta ylivelkaantumisesta. Pahimmillaan kuluttaja on ehtinyt kerryttää velkaa eri lähteistä useiden kuukausien ajan, ennen kuin maksuhäiriömerkintä syntyy varoittamaan luotonantajia kyseisen henkilön maksuhäiriöistä. Luottotietomerkinnän pitkän viiveen vuoksi luotonantajalla ei ole edes mahdollisuutta reagoida ajoissa, vaikka kuluttajalla olisi luottoa hakiessa niskassaan velkaa jo lukuisille eri tahoille. Ruuska ja Pättiniemi toteavat omassa kirjoituksessaan negatiivisen luottorekisterin heikkouksiksi juurikin tiedon myöhäisyyden ja yksipuolisuuden (HS 5.1.2015)
Maksuhäiriömerkintä pysäyttää velkakierteen sillä hetkellä, mutta yleensä maito on jo maassa tässä vaiheessa ylivelkaantuneiden tapauksessa. Positiivinen luottorekisteri taas auttaisi pienentämään ylivelkaantumisen riskiä, kun kuluttajan velkataakan kehitystä kyettäisiin arvioimaan jokaisen luottohakemuksen yhteydessä erikseen.
Luotonhakuprosessit automatisoituvat ja tieto digitalisoituu – tätenkin sähköisen kuluttajien velkatiedot kokoavan rekisterin käyttöönotto olisi vain luonteva askel. Jo nyt jokaisen verotustiedot ovat lain mukaan julkisia, mutta hieman ristiriitaisesti laki kuitenkin kieltää koostamasta verotiedoista sähköistä rekisteriä, esimerkiksi luotonantajien avuksi. Edelleen ainoa tapa varmistaa luotonhakijan antamat tiedot tuloistaan ja veloistaan on pyytää tältä kirjallinen verotustodistus. Sähköisellä aikakaudella tällainen paperisota tuntuu turhalta ja aiheuttaa ylimääräistä työtä molemmille osapuolille.
Positiivisella luottorekisterillä moniulotteisia positiivisia vaikutuksia
Tilastot kertovat, että suomalaisten maksuhäiriömerkinnät ovat viime vuosina lähestyneet jo edellisen laman jälkeisiä huippulukemia. Siksikin olisi korkea aika siirtyä järjestelmään, jossa nähtäisiin myös tekijöihin luottotietomerkintöjen taustalla tarpeeksi ajoissa. Positiivinen luottorekisteri on käytössä jo valtaosassa Euroopan maita ja kansainvälisten talouden asiantuntijoidenkin mukaan avoimuuden lisääminen on vain parantanut luottokelpoisuuden arvioinnin luotettavuutta, kuten todetaan myös mainitussa Helsingin Sanomien kirjoituksessa aiheesta.
Tällä hetkellä luotonantajilla ei siis ole käytännössä mahdollisuutta tietää millaiset velat luotonhakijalla on rasitteenaan, mikä taas yleisesti pakottaa nostamaan luottojen hintaa – seuraus, joka jälleen tuntuu kuluttajan taskussa. Positiivinen luottorekisteri laskisi luotonmyöntäjän riskiä ja ajan myötä mahdollisesti myös luottojen hintoja. Olisi epäilemättä myös kuluttajan eduksi, että tämä pysyisi ajan tasalla kaikista sitoumuksistaan rekisterin avulla. ”Ylivelkaantumisen todellinen ongelma johtuu siitä, että kuluttaja voi paikata talouttaan ottamalla jatkuvasti uutta velkaa useilta eri luotonantajilta”, tiivistävät Ruuska ja Pättiniemi ongelman ytimen Helsingin Sanomien kirjoituksessaan.
Yksiselitteisesti luoton myöntäminen luoton perään tosiasiassa maksukyvyttömälle henkilölle ei lopulta ole koskaan sen enempää luotonantajan kuin etenkään kuluttajan etujen mukaista, kustannusten langetessa aina lopulta velallisen harteille. Ylivelkaantuneelle maksuhäiriömerkintä on rangaistus, joka on este paitsi lainan usein myös esimerkiksi vuokra-asunnon saannille. Hyvää luotonantotapaa on toistaiseksi haastavaa toteuttaa käytännössä, sillä sopivat työkalut valvontaan puuttuvat luotonantajilta. Positiivinen luottorekisteri edistäisi hyvän luotonantotavan toteuttamista lain kirjaimen mukaisesti ja antaisi mahdollisuuden laittaa kapuloita rattaisiin näkymättömissä paisuvalle velkaongelmalle.